Pihalla tai unessa

 

Tässä on lehmäkuvia Sanehallin reissulta. Matka toi mukanaan monenlaisia kohtaamisia. Kuten lapset ja kylänraitilla tapaamani muut paikalliset, myös teatterin väki oli innokas tutustumaan. Minut esiteltiin ohjaajalle, ashramin swamille, ja niin edelleen, jo ennen esityksen alkua. Kannadankielistä puhetta oli paljon, ja enimmikseen se puuroutui pyöreäksi massaksi korvissani. Olin vain yksi tyyppi yleisöstä, mutta intialaiset pitivät huolen siitä, että tutustuin kaikkiin ja tunsin kuuluvani joukkoon siinä missä muutkin.

Illan esityksen päätteeksi ohjaaja piti puheen. Sitten hän pyysi lavalle kunniavieraan, ashramin johtohahmo-swamin. Lavalle kannettiin tuoleja, jotta swami ja muutama muu avainhenkilö pääsivät istumaan. Puheita pidettiin, ja minä en tietenkään ymmärtänyt mitään. Elekielestä osasin kuitenkin päätellä sen verran, että minut pyydettiin myös esiin ja lavalle. TADAA! Ulkomaalainen, länsimaalainen, suomalainen! Kunniavieras! Ymmärsin, mitä oli tapahtumassa ja en ymmärtänyt mitään. Tilanne oli todella absurdi.

Menin lavalle ja istuin tyhjään tuoliin. En tiedä, oliko edes tarkoitus että jäisin sinne ihan pidemmäksi aikaa, mutta kun en ymmärtänyt mitään mitä sanottiin niin seurasin vaistojani ja jäin sinne pönöttämään. Istuin siinä tyypillisessä intialaisessa muovituolissa swamin ja muiden kunniavieraiden kanssa. Valot kuumensivat kasvojani ja sokaisivat niin, että en nähnyt kunnolla yleisöön. Se oli oikeastaan helpotus. Puheita jatkettiin, ja tuntui siltä että niitä jatkettiin aika pitkään. Varmaankin lausuivat jaloja sanoja teatterista ja toisistaan. Joitakin vieraita pyydettiin puhumaan jotain, mutta sitten he palasivat takaisin paikoilleen katsomon puolelle. Mielessäni kävi toistamiseen, että oliko minun tarkoitus istua täällä näin pitkään. Siinä istuin kuitenkin, ja tietenkin myös minulta odotettiin puhetta. Aloitin sen sanoilla "This is a very strange moment for me."

Edellisellä reissulla Länsi-Bengalissa tapasin Teksasista kotoisin olevan Laura Lean, jolla oli mielenkiintoisia juttuja muun muassa selkounien näkemisestä (lucid dreaming). Hän kertoi, että oppiakseen selkounien näkemisen jalon taidon mieltä täytyy alkaa valmistelut valveilla ollessa. Itseltä kannattaa silloin kysyä säännöllisesti, että onko tämä totta vai näenkö minä nyt unta (ja tarkistaa esimerkiksi lukemalla kirjoitusta, koska unessa hänen mukaansa lukeminen ei suurimmalta osalta onnistu). Aloin kokeilla tätä valveilla ollessani ja yleensä oli heti melko helppo todeta, että tämä ei ole unta. Mutta kun istuin siinä lavalla ja vieras puhe soljui ohitseni ja minuutit vaan kuluivat ja kuluivat, ajattelin että tämä on nyt sellainen hetki. Että tämä voisi yhtä hyvin olla unta. Tämä on joko unta tai sitten tämä on omituisin tilanne, jossa olen vähään aikaan ollut. Toisaalta mieleeni tuli hetki viime elokuulta, kun minut vedettiin avaamaan Dasara-.festivaalia. Ihan vaan sen takia, että olin ulkomailta ja myös näytin siltä. Silloinkaan en aivan ymmärtänyt, mitä olin tekemässä. Tämä tilaisuus vain kesti kauemmin.