Homma hoituu käden käänteessä

Sähkömies työssään. Hän yhdistää langat toisiinsa paljain käsin.

Kollega tikkaiden toisessa päässä

Näin! Homma hoidossa.

Päätöntä menoa Raman ja Sitan luo

Nousin mopon selkään myös tänään. Päämääränäni oli eräs kahvila keskustassa, mutta loppujen lopulta en löytänyt sitä. Suoraan sanottuna eksyin. Mutta ei sillä ollut niin väliä, sillä päämäärä ei alun perinkään ollut kovin tärkeä, vaan pikemminkin pelkkä tekosyy lähteä liikkeelle. Keskustassa suhasin hetken ristiin rastiin ja siirryin sen jälkeen väljemmille vesille. Ensimmäinen pysähdys oli erään temppelin edessä. Kuvasin, ajoin taas ja pysähdyin toiselle temppelille. Kävin kolmen temppelin liepeillä ja viimeiseen Rama ja Sita-temppeliin uskaltauduin sisälle, koska temppelin pihalla hääräävä vanha mies minua sinne varta vasten pyysi. En tohtinut kuvata temppelien sisällä, mutta jälkeen päin kuulin, että se olisi ollut ihan ookoo. Ensi kerralla sitten. Kivaa minulla oli, vaikka en kahville päässytkään!

 

Hanuman 

Temppelivierailu sai minut kiinnostumaan Raman ja Sitan tarinasta. Nopealla haulla löysin pari erilaista versiota.

The Story of Rama and Sita

My name is Sita. I lived a long, long ago, in a world of gods and magic. My husband was Rama, the son of king Ayodya. We were married when we were very young. For a short time, we lived happily in the city with his father and step-mother.

Rama was supposed to be the next king, but King Ayodya's new wife was jealous. She convinced King Ayodya to send Rama away from the city. She forced Rama to live far away, in the country, for 14 years. I loved Rama very much, so I went with him into exile.

One day Rama and I went for a hunt in the forest. I saw a beautiful white deer and asked Rama to catch it for me.While Rama was chasing the deer, a wicked King, called Rahwana, appeared. Rahwana thought I was very beautiful, so he kidnapped me. I screamed, but I was not strong enough to fight him. Rahwana took me to his kingdom and tried to convince me to marry him.

When Rama found out that Rahwana took me, he got very angry. Rama went to fight against Rahwana, and he was helped by Hanoman, his servant who was a white monkey.

Rama and Hanoman defeated Rahwana, and they brought me back to the kingdom of Ayodya to live. Everyone was happy that Rama was back and they named him the King.

 I thought our lives would be happy now, but I was wrong. Rama was still jealous of Rahwana. He believed stories that I had been unfaithful when Rahwava held me captive. It was not ture! I loved Rama and I was a good wife.

I pleaded with Rama and cried for his mercy, but he refused. There was only one thing I could do to convince Rama that I had been good. I knew that if I was really pure, fire could not hurt me. So, I set myself on fire when Rama was watching. The flames were hot and the fire roared, but I walked out without any burns. Finally Rama and all the people in the kingdom believed me! Our story has become a legend, an Indian fairy tale story, called Ramayana.  
(http://www.coedu.usf.edu/culture/Story/Story_India_Rama.htm.)

Rama, Sita ja kumppanit

The Story of Rama and Sita

This is the story of Prince Rama and his wife Sita. Prince Rama was the son of a great King, and was expected to become King himself one day. However his stepmother wanted her own son to become King, and tricked her husband into banishing Rama and his wife Sita to live in the forest. But this was no ordinary forest. This was the forest where demons lived, including Demon King Ravana. 

Ravana had twenty arms and ten heads. There were two eyes on each head and a row of sharp yellow teeth. When Ravana saw Sita he wanted her for himself and so decided to kidnap her. Ravana placed a beautiful deer into the forest. When Sita saw the deer she asked Rama if he could capture it for her so they could have it as a pet. 

However when Rama was out of sight Ravana came swooping down in a chariot pulled by flying monsters and flew off with Sita. Sita, although afraid, was also clever. Being a princess she wore lots of jewellery and she dropped herjewels, piece by piece onto the ground to leave a trail for Rama.

Sure enough Rama, realising he had been tricked, discovered the trail, and also came upon his friend Hanuman, King of the Monkeys. Hanuman promised Rama he and all the monkeys would help Rama to find Sita and they searched the world looking for her.

Eventually a monkey located Sita on a dark, isolated island, surrounded by rocks and stormy seas. Hanuman flew to Sita to make sure it really was her. She gave him her last precious  pearl to give to Rama and prove it really was her and she had been found. 

The monkeys helped Rama for a second time by throwing stones and rocks into the sea until they had built a great bridge to the island. Rama and his faithful army battled with the demons until they were victorious. Finally Rama took his wonderful bow and arrow, specially made to defeat all evil demons, and shot Ravana through the heart, killing him. 

There were huge celebrations when Rama and Sita returned to the kingdom. Everyone placed a light in their windows and doorways to show that the light of truth and goodness had defeated the darkness of evil and trickery.  
(http://ashmistry.com/assets/The_Story_of_Rama_and_Sita.pdf.)

Reviirin laajennusta: ilokirkko ja uusi puisto

Ajoin tänään skootterila bussiasemalle keskustaan. Se oli kuulkaa jännää se! Suuntaan yleensä lähinnä samoihin paikkoihin, enkä muista reittejä oman alueeni ulkopuolella kovinkaan hyvin. Tänään oli kuitenkin sellainen olo, että tarttis päästä vähän laajentamaan reviiriä.


Vein ensin miehen bussiasemalle ja suuntasin siitä lähimmälle nähtävyydelle. Se sattui olemaan kirkko. Mielessä kävi, että onko mitään järkeä mennä ihmettelemään jotain kirkkoa, kun tien varsillakin riittää niin paljon nähtävää, että pyörryttää. Mutta menin kuitenkin, koska muuten olisin luultavasti vain palloillut hetken eksyksissä ja ajanut sitten kotiin.

Tässä se on. Kirkko! Huomatkaa iloviirit.

Kyseessä on siis St. Philomena's Church. Harmi kyllä kirkon sisäpuolella ei saanut kuvata. Pohjoismaiseen pelkistettyyn linjaan poiketen sisätiloissa oli lämpimän värilkäs tunnelma ja koristeina oli vähän käytetty myös ledivaloja, glitteriä ja kimallekangasta. Intialaisittain aika hillitysti kuitenkin. Jeesuksen viimeisistä vaiheista oli kuvia myös ja tunnelma oli ihan ookoo. Olen aina tykännyt piipahtaa kirkoissa, varsinkin kuumissa ja meluisissa kaupungeissa ollessani. Yleensä  kirkossa on hiljaista ja viileää ja ihmisen siksi hyvä levähtää. Tässä kirkossa sattui olemaan lattiaremontti menossa, joten myös sisätiloissa riitti meteliä. Tykkäsin silti. Ehkä lähinnä luterilaista peruskirkkoa iloisemman tunnelman takia.

Rakentajat huom!

Ylläoleva tyyli rakennustelineissä on täällä vallitseva, rakennettiin sitten taloa tai kirkkoa. Ja kuten kuvasta juuri ja juuri näkyy, kirkossa oli vierailemassa samaan aikaan kanssani myös burghaan pukeutuneita muslimeja.

Paluumatkalla poikkesin puistossa, jota en aiemmin ollut kunnolla edes huomannut. Tässäkin puistossa oli muutama kainosti kuherteleva pariskunta, vanhoja pappoja istumassa tai päiväunilla, naisia sareissaan iltapäiväkävelyllä ja poikia pelaamassa krikettiä. Lisäksi tapasin Ullas-nimisen miehen, joka tykkäsi jutella lintujen lentoreiteistä ja Intian luonnon tilasta.

Muutama hetki odottelua

 
Tänään piti tehdä jotain hauskaa. Mennä johonkin kivaan paikkaan ulos ja kuvata. Mutta päivä meni niin kuinne välillä menivät ja melkein koko päivä meni sisätiloissa. Loppuiltapäivästä suuntasin cityyn hakemaan kännykkää huollosta. Huoltamossa odotellessa meni tovi jos toinenkin ja ehdin nähdä sinä aikana auringonlaskun alusta loppuun. Kamera oli mukana, joten otin muutaman kuvan.

Ensimmäiset tanssitunnit ja Churumuri

 

Moikka vaan! Takana on nyt kaksi Bharatanatyam-tuntia ja vähänkö tuntuu reisissä! Katsokaa yllä olevaa kuvaa ja ymmärrätte, miksi. Paljon syviä kyykkyjä päkiöillä seisten jalat auki sivusuuntaan noin. Opin tähän mennessä aloittamaan ja lopettamaan tanssin Namaskaralla ja tekemään 15 (!) kehonharjoitusta (body exercise), joka siis sisälsi noita syviä kyykkyjä ja muun muassa kulmakarvojen kohoitteluja. Varsinaiset tanssiaskeleet aloitetaan ensi viikolla.

Vaatepulmani selvisivät heti ensimmäisen tunnin alussa. Opettaja kuroi vyötäröni tiukaksi napakalla vyöllä "so that you become fit" ja sitoi dupattan eli huivin ympärilleni oikeaoppisesti. Olikin aika timmi olo ainakin sen vyön kohdalla, eivätkä huljuvat kankaat häirinneet toimintaa. Eiliset pussihousut olivat mukavat jalassa ja antoivat kivasti tilaa liikkua. Tämänpäiväiset housut puolestaan repesivät ikävä kyllä takamuksen kohdalta kesken harjoituksen, koska olivat liian kapeat. Eli on paempi laittaa sellaiset reilusti pussit tai sitten vaikka legginsit.

Tanssitunnilla oli kivaa. Suosittelenkin kaikkia aloittamaan uusia harrastuksia!

Body exercise-muistiinpanot. Aikamoista hyppimistä!

Kävimme eilen illallisella ulkona, siis kirjaimellisesti. Intialaiset katuruoat ovat yleensä todella maukkaita. Yksi lemppareistani ellei mielestäni paras katuruoka on Churumuri. Kasviksia (porkkanaraastetta, ehkä mangoa tai ananasta, kurkkua, tomaattia, sipulia), paahdettuja maapähkinöitä, "riisimuroja", sitruunamehua, yms. ja sitten ihan reilusti niitä mausteita. Tarjotaan sanomalehden tai vastaavan päältä. Nam! Erilaisia variaatioita löytyy, mutta pyydän yleensä ainakin kasvissalaatin. Jälkkäriksi käytiin jätskillä, mutta en ottanut kuvia. Vaikka kyllä jäätelöt ansaitsevat oman postauksensa nekin.

Parhaan Churumurin tekijä

Churumuri!!! <3 <3 <3

Aika jännää muuten tuo intialainen ääntäminen. Olen tähän mennessä lausunut tuon aina "tsutmuri" ja hyvin ovat ymmärtäneet. Ihan kohtuullista kuitenkin on  myös kirjoittaa arvoisan ruokalajin nimi oikein, on se vaan sen verran hyvää!

TÄSTÄ SE LÄHTEE!!!

Nimittäin uusi harrastus. Tai oikeastaan kaksi. Nimittäin tämä blogi ja intialainen Bharatanatyam-tanssi, jonka aloitan huomenna. Mutta ennen kuin päästään varsinaiseen asiaan täytyy tarkistaa, että varusteet ovat kunnossa. Tapasin toissapäivänä uuden tanssiopettajani ja hän kehoitti minua pukemaan päälleni Salwar kameez-asukokonaisuuden. Jännittävää! Siis jo pelkästään siihen asuun pukeutuminen.

Kurtia olen käyttänyt ennenkin, mutta sellaista pussimaista alaosaa en vielä koskaan. Herää kysymys, miltä niissä housuissa tuntuu hyppiä. Ei mitään tukea vyötärönseudulle tai lantiolle. Ja miten se huivi pysyy kaulalla sitomatta sen hyppimisen ajan? Se jää nähtäväksi. Suuntasin eilen Reliance Trends-nimiseen kauppaan ja ostin kolme settiä. Jännää jännää! Ehkä perehdyn vielä intialaisen pukeutumisen saloihin syvemmin ja kirjoitan aiheesta myöhemmin lisää. Ehkä!

Se kauppa jossa kävin. 

Uudet tanssitamineet

Bharatanatyam-tanssija